Terve taas, Blogger!
Vanha kunnon blogger on edelleen olemassa! Kuinkahan monta blogia eri aiheista olen aloittanut - ja yhtä monta lopettanut muutaman päivän, viikon tai kuukauden kuluttua? No, yritetään taas. Nykyisin kaikki taitavat julkaista Instassa tai muilla alustoilla, minä luotan enemmän tekstiin kuin kuviin, joten rakennan pesäni tänne. Onko täällä vielä muita? Ilmianna itsesi!
Mitä ja miksi?
Täytän reilun yhdeksän kuukauden kuluttua 60 vuotta. Siihen on siis suunnilleen saman verran aikaa kuin hedelmöityneen munasolun kehittymisestä vie siihen, että lapsi syntyy maailmaan. Jos yhdeksässä kuukaudessa ehtii syntyä niin ihmeellisiä asioita, niin miksi ei myös muutos kohti parempaa elämäntapaa?
Kehopositiivisuus
"Kehopositiivisuus käsitteenä tarkoittaa sitä, että myös kauneusihanteista poikkeavat kehot ansaitsevat kunnioitusta, juuri sellaisina kuin ne ovat. Siksi termi on ristiriidassa siihen nykyisin liitettävien ajatuksien kanssa painonhallinnasta, hyvinvoinnista ja fyysisestä terveydestä."
"Kehopositiivisuus ei liity itsensä rakastamiseen, positiiviseen asenteeseen tai terveyteen millään tavalla."
Vaikka kehopositiivisuus ei liity itseni rakastamiseen, sen pohtiminen tuntuu tarpeelliselta. Minulla on ollut kehorauha. Ehkä ikäni ansiosta olen välttynyt huutelijoilta ja kun olen saanut olla terveenä, niin terveydenhuoltokaan ei ole puuttunut painooni. Itse sen sijaan en ole sovussa vartaloni kanssa, en ole ollut enää yli vuosikymmeneen.
Se on kaventanut elämääni. Vaikka minulla on nykyisin mahdollisuus ostaa hyvälaatuisia vaatteita (näin ei ole ollut aina, kun on ollut taloudellisesti tiukkaa), en löydä vaatteita, joissa haluaisin näyttäytyä. Voi miten olen rakastanut etätyötä ja sitä, että ei ole tarvinnut lähteä kissanristiäisiin!
Inhoan vatsaani. Inhoan sen pyöreyttä ja pinkeyttä. Sitä, että vatsanympärykseni on paljon suurempi kuin rinnanympärykseni.
Syyt
Minulle on täysin selvää, miksi näytän tältä, miltä näytän. Vaihdevuodet voivat olla oma lukunsa, mutta kyllä ne perimmäiset syyt kilpistyvät kahteen sanaan:
- alkoholi
- nettiriippuvuus
Nuo kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä ja tuhoavat terveyteni ellen tee asialle jotain.
Tyypillinen työpäiväni kulkee niin, että herään aamulla seitsemän jälkeen. Teen koiran kanssa noin kilometrin lenkin. Tulen kotiin, keitän teetä, käynnistän tietokoneen. Samalla, kun aloitan työt, juon teetä ja syön neljä voileipää. Jonkin ajan kuluttua otan jugurttia tai puuroa. Istun koneella, kokoustan koneella, kirjoitan koneella, surffaan koneella.
Iltapäivällä lämmitän lounaan. Sitä syödessäni istun koneella. Suffailen somessa ja iltapäivälehtien sivuilla. Loppupäivän aikana voin vielä ottaa välipalaa.
Töiden jälkeen käyn koiran kanssa lenkillä. Aika ajoin innostun tekemään pitempiä lenkkejä, mutta keskimäärin ne ovat kolmisen kilometriä. Rauhallisesti koiran tahtiin. Sen jälkeen nukun päikkärit. Herättyäni istun koneelle, surffailen palstoilla, joihin olen koukussa. Kahdeksalta illalla käytän koiran ulkona, teen salaattia, lämmitän ruokaa (nykyisin yhä enemmän lämmitän, en valmista). Korkkaan oluen, nykyisin niitä menee kaksi. Napsautan oluen kyytipoikana hieman konjakkia ja/tai siemailen viiniä. Katselen Netflixiä tai Areenaa ja teen käsitöitä - tai sitten surffaan netissä. Vähän yhdentoista jälkeen simahdan. Seuraavana päivänä sama uusiksi.
Aamuöisin herään siihen, että on lievästi huono olo, usein työasiat alkavat kiertää mielessä, en saa nukahdettua. Etenkin, jos aamulla on meno toimistolle tai johonkin tapaamiseen tai jotain muuta tärkeää tiedossa, pyörin hereillä noin kuuteen saakka. Sitten nukahdan, ja kellon soidessa olen ihan poikki. Huono olo väistyy aamiaiseen mennessä ja samalla väistyvät aamuöiset ajatukset siitä, että nyt on pakko tehdä juomiselle jotain.
Muutos
Jos haluan pysyä terveenä ja ylipäänsä elossa, minun on pakko muuttaa elämäntapojani. Tätä on nyt jatkunut nykyisessä muodossaan noin kahdeksan vuotta. Alkoholimäärät eivät ole merkittävästi kasvaneet, en edelleenkään tarvitse korjaussarjaa enkä aloita juomista ennen kuin illalla, mutta viikoittaiset annokseni ylittävät moninkertaisesti suositukset.
Minä
En ole valmis julkaisemaan blogiani oikealla nimelläni ja kasvokuvillani, mutta kyllä niitä kuviakin tulee. Olen tällä hetkellä siis 59-vuotias, asun Uudellamaalla, työskentelen asiantuntija-ammatissa. Parisuhdettani kuvaa parhaiten ilmaisu "It's complicated". Pituutta minulle lienee edelleen 160 cm, paino on tällä hetkellä noin 87 kg. Olen nimenomaan vyötärölihava, en kurvikas tai rehevä. Vatsani on pinkeä pallo, kasvot turvonneet ja punakat. Lonkat ja selkä ovat alkaneet vaivata, mutta muuten olen perusterve - tai no, verenpaine huitelee sellaisissa lukemissa, että olen terveen kirjoissa vain siksi, etten ole mennyt tutkittavaksi.
Mitä nyt?
En juurikaan tiedä enkä tunne aivokemioiden toimintaa, niin kiehtova aihe kuin se onkin. Uskoisin, että minun olisi kuitenkin löydettävä uusia dopamiinin ja endorfiinin lähteitä. Tässä aivan mahtavan mielenkiintoinen artikkeli aiheesta:
HS: Meitä liikuttaa motivaatio
On vähän ristiriitaista perustaa blogia tilanteessa, jossa yksi keskeinen tavoite on vähentää tietokoneella vietettävää aikaa. Uskoisin kuitenkin, että kilpailuhenkisenä ja sosiaalisena ihmisenä voisin hyötyä siitä, että minulla on paineita näyttää muille. Samalla voin kirjata yhteen paikkaan hyödyllisiä tietoja ja linkkejä. Ehkä myös saada niitä teiltä muilta.
Katsotaan, miten käy.
Kommentit
Lähetä kommentti